No, kerro!

PISTOJA

Genre: Omaelämänkerrallinen
Suositusikäraja: Aikuisille
Tekijät: Marjane Satrapi
Pituus: 150 sivua
Formaatti: Kovakantinen , 145×195 mm albumi
Saatavuus: Liken kustantama albumi löytyy monen eri kirjakaupan valikoimista, sekä ainakin pääkaupungin kirjastoista.

★ ★ ★ ✩ ✩

”Teheranilaisnaiset kokoontuvat teen ääreen omistautuakseen lempiharrastukselleen…
Selän takana puhuminen tuulettaa sydäntä!”

Iranilaisen sarjakuvataiteiija Marjane Satrapi ponnahti 2000-luvun alussa maailmanlaajuiseen tietoisuuteen omaelämänkerrallisella sarjakuvallaan Persepolis, joka käsittelee hänen lapsuuttaan vallankumouksen aikaisessa Iranissa ja myöhemmin hänen opiskelujaan Itävallassa. Persepolis herätti aikanaan paljon keskustelua ja sen pohjalta tehtiin vuonna 2007 Oscar-ehdokkuuden saanut, samanniminen animaatio.

Nyt ei kuitenkaan puhuta sen enempää Persepoliksesta. Satrapi on tuottelias sarjakuvantekijä ja Persepoliksen jälkeen on häneltä julkaistu paljon muitakin sarjakuvia, joista yksikään ei tosin ole vielä noussut samanlaiseen arvostukseen kuin hänen esikoisteoksensa Persepolis. Vuonna 2003 suomennettu Pistoja on Satrapin ensimmäinen Persepoliksen jälkeen suomennettu teos, ja vaikka Pistoja on huomattavasti keveämpi ja vaatimattomampi teos kuin Persepolis, on sarjakuvissa kuitenkin hyvin paljon samaa.

Marjane Satrapin kaikkien tähän mennessä suomennettujen sarjakuvien selkein teema on ollut omaelämänkerrallisuus. Persepolis oli puhtaasti tätä ollessaan kuin sarjakuvamuotoon tehty omaelämänkerta. Pistoja ei käsittele samalla tavalla suoranaisesti Satrapin omaa elämää, mutta siinäkin tekijä on ammentanut inspiraationsa ja kokonaiset hahmot ja tarinat suoraan omasta elämästään.

Pistoja-albumissa teheranilaisnaiset kokoontuvat nauttimaan teetä ilman miehiä ja he huvittavat toisiaan kertomalla tarinoita tuntemistaan ihmisistä – sarjakuvassa sanotaankin että ”selän takana puhuminen tuulettaa sydäntä!”. Ilkeämielisestä juoruilusta ei toki ole kyse, vaikka välillä tarinoissa esiintyville sukulaisille ja ystäville saatetaan nauraakin. Juoruileminen on ilmeisesti varsin yleismaailmallinen ilmiö ja suomalaisellekin lukijalle tuttu – kiinnostavan albumista tekee se, miten sarjakuvan hahmojen arkisina pitämät tarinat ja yksityiskohdat näyttäytyvät meille kaikkea muuta kuin arkisina ja tavallisina.

Eniten sarjakuvan tarinoissa käsitellään parisuhteita ja rakkautta, ja jotkut tarinoista tuntuvat suomalaisen lukijan mielestä varsin absurdeilta. Esimerkiksi yhdessä tarinassa sarjakuvataiteilijan Parvin-täti kertoo ensimmäisestä avioliitostaan – mikä solmittiin hänen ollessaan vasta 13-vuotias ja sulhasena toiminut mies oli 69 vuotta! Albumin naiset myös pohdiskelevat ilmiötä, jossa nuoret naiset leikkauttavat itselleen takaisin immenkalvon, päästäkseen naimisiin ja ollakseen aviovuoteessa mukamas neitseellisiä. Meidän näkökulmastamme tällaiset tarinat kuulustavat oudoilta, mutta ne kertovatkin omalla tavallaan paljon Iranin nykytilanteesta; siitä miten modernius yritetään sorvata yhteen konservatiivisten arvojen kanssa. Iranissa ja muualla lähi-idässä eletään murroskautta, mikä näkyy Pistoja-albumin tarinoissa selkeästi.

Jokainen Persepolikseen hiemankin tutustunut tietää, että Satrapin tyyli on varsin yksinkertaistettu, joskus suorastaan kömpelö. Persepoliksessa tämä ei itseäni haitannut, sillä yksinkertianen ja tummanpuhuva kuvitus tuki oivasti paikoitellen raskastakin tarinaa. Pistoja-sarjakuvassa piirtojälki toisinaan tuntuu kuitenkin hankalalta ja vaikeuttaa lukemista. Ensinnäkin sarjakuvassa ei ole varsinaisia ruutuja oikeastaan yhtään, vaan usein koko sivu on kuin yhtä suurta sarjakuvaruutua. Taustoja ei ole piirretty, elleivät ne ole todella tärkeitä tarinan kannalta. Toisaalta ruuduttomuus tekee tyylistä ilmavan ja kun albumi on suhteellisen kompakti, tulee albumista mieleen kotoisat sarjakuvapäiväkirjat. Kuitenkin välillä ruutujako selventäisi ja helpottaisi lukukokemusta huomattavasti.

Toinen lukukokemusta hankaloittava asia on tekstaus. Itse olen kaunotekstauksen fani ja pidän siitä että tekstaus otetaan huomioon yhtenä tyylitekijänä sarjakuvaa tehdessä. Kuitenkin Pistoja-albumissa tekstaus on paikoitellen niin epäselvää, että itse saan turvautua mielikuvitukseni varaan yrittäessäni ymmärtää mitä sarjakuvantekijä on halunnut sanoa. Toisaalta tästä ei voida syyttää suoraan Satrapia itseään – ainakin englanninkielisessä versiossa tekstaus on huomattavasti helppolukuisempaa. LIKE olisi voinut tässä tapauksessa siis hieman tinkiä tyyliasioissa ja tehdä tekstistä hieman selkeämpää, sillä nyt, varsinkin jos ei ole tottunut lukemaan kaunokirjoitusta, on lukukokemus pelkästään tekstauksen takia välillä turhan raskas.

Summa summarum, vaikka albumissa on tavaraa 150 sivun edestä, on sarjakuva erittäin nopealukuinen, kiitos isojen, yhden sivun kokoisten ruutujen ja jouhevan tarinan kerronnan. Itse luin sarjakuvan nopeasti ennen nukkumaan menoa ja vaikka varsinkin kuvituksensa puolesta albumissa on puutteita, on sarjakuvan perusajatus teelle kokoontuvista, juoruilevista iranilaisnaisista viehättävä. Paikoitellen epäselvästä tekstauksesta ja kömpelöstä kuvituksestaan huolimatta lukukokemuksena Pistoja oli positiivinen. Pistoja oli myös yllättävän kevyt sisällöltään, vaikka kevyiden tarinoiden taustat ovat kaikkea muuta kuin kepeitä. Tätä albumia voi hyvillä mielin suositella kaikille, jotka ovat edes hivenen kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu ja millaista sarjakuaa tehdään Euroopan, Japanin ja USAn ulkopuolella.

Lahjavinkit 2011: Zahran paratiisi

Tähän mennessä lahjavinkkeinä ollaan esitelty lyhyesti jo kaksi strippisarjakuvaa. Mutta mitä jos vaikeuksia tuottaa lahjan keksiminen ihmiselle, joka ei välitä huumorisarjakuvista? Kaikki eivät perusta strippisarjakuvista ja olisihan se mukavaa saada sarjakuvaan alentavasti suhtautuvat sukulaiset vakuutettua siitä, että sarjakuvat voivat olla  muutakin kuin kevyttä viihdettä…

Tämän vuoden syyskuussa ilmestyi Amirin ja Khalilin sarjakuvateos Zahran paratiisi. Liken nettisivuilla sarjakuvaa luonnehditaan “suoraksi lähetyksi suoraan Iranista”, mikä onkin varsin oiva kuvaus. Vuonna 2009 koko maailmaa puhuttivat Iranin mielenosoitukset ja mielenosoitusten sarja olikin Iranin suurin sitten 70-luvulla tapahtuneen vallankumouksen. Valtion johto kuitenkin taltutti mielenosoitukset kovalla kädellä ja mielenosoitusten yhteydessä kuoli ja katosi lukuisia ihmisiä. Amirin ja Khalilin teos kertoo yhden mielenosoittajan tarinan.

Sarjakuvassa nuori Mehdi katoaa vaalien jälkimainingeissa, mutta hänen muistoaan pitävät elossa hänen rohkea ja peräksiantamaton äitinsä, sekä blogia pitävä veli. He molemmat pelkäävät että Mehdi on monien muiden toisinajattelijoiden tavoin päätynyt Zahran paratiisiin – teoksen nimi viittaa Teheranissa sijaitsevaan Behesht Zahra-nimisen hautausmaahan, minne mielenosoitusten yhteydessä kuollut Neda Soltankin on haudattu. Hätkäyttävää sarjakuvaa lukiessa onkin ymmärtää, että sarjakuvan taustalla ovat todelliset tapahtumat, todelliset huolet ja osittain jopa todelliset henkilöt, vaikka Mehdin hahmo ja hänen tarinansa onkin fiktiota. Kuitenkin todellisuudessa moni iranilainen perhe on joutunut jakamaan Mehdin perheen kohtalon.

Alunperin sarjakuva on ilmestynyt verkossa, joskin nyt netissä olleet sivut on poistettu, kun sarjakuva on saatu painoon. Esimakua sarjakuvasta saa silti edelleen sen nettisivuilta – yllättäen näytteet ovat saatavilla myös suomeksi! Vaikka sarjakuva onkin nyt saatavilla kovakantisena albumina, eivät sarjakuvan käsikirjoittaja Amir ja kuvittaja Khalil ole halunneet julkaista sukunimiään ilmeisistä poliittisista syistä. Tämäkin kertoo karua kieltään siitä, millainen nykytilanne Iranissa on.

Zahran paratiisi on siis varsin oivallinen teos jos etsii pukinkonttiin hieman vakavammin otettavaa sarjakuvaa. Vaikka aihe onkin raskas ja vahvasti poliittinen, on sarjakuva ehkä hieman turvallisempi ja helpompi muoto tutustua Iranin tilanteeseen kuin jokin toinen keino. Mustavalkoinen kuvitus on yksinkertaista ja helppoa luettavaa, mikä onkin omiaan keventämään sarjakuvan tunnelmaa. Ehkä sarjakuva voisi paketoituna löytää tiensä sille ystävälle, joka on kiinnostunut ihmisoikeuksista tai ylipäätään maailman tapahtumista?

Kiitos luojan, painettu versio on tekstitetty eri fontilla…