Esittelyt

Vuoden 2011 viimeinen lahjavinkki

Yong-Deuk Kwon, "Yölinja"

Oliko joulupukki unohtanut pakata sarjakuvia konttiinsa ennen kuin lähti korvatunturilta? Vai unohditko itse että elämänsä tärkeimmälle henkilöllekin pitää ostaa lahjoja – eli itselleen?

Onneksi Huuda Huudalla on koko joulukuun ajan, eli vielä joulun jälkeenkin voimassa tarjous jolla kaikki kirjat lähtevät kustantamon nettikaupasta -20% hinnalla! Kaiken lisäksi tilaukset lähetetään kotiin ilman postikuluja, joten jos joululahjarahat kuumottavat jo nyt taskussa, ovat Huuda Huudan sarjakuvat mainio sijoituskohde.

Huuda Huuda-kustantamo syntyi tarpeesta julkaista suomeksi laadukasta, graadista kirjallisuutta vuonna 2006 Jelle Hugaertsin ja Tommi Musturin keskustelujen pohjalta, ketkä näkivät Suomen käännössarjakuvan alennustilan kaipaavan kipeästi kustantamoa, joka uskoisi todella sarjakuvaan ilmaisukeinona, sekä tekijöihinsä ja sarjakuviinsa. Elinaikanaan Huuda Huuda on kustantanut kokonaisten albumien lisäksi myös pienempiä pamfletteja sekä erilaisia antologioita – esimerkiksi tänä vuonna ilmestynyt Finnish Comics Annual 2011 on Huuda Huudan kustantama. Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä tutuksi tulleista, Jyrki Nissisen tekemistä Auttajahai-stripeistä koostuva kokoelmakin on Huuda Huudan kustantama. Muita suomalaisten tekijöiden tekemiä Huuda Huudan kustantamia teoksia ovat mm. Olli Hietalan “Lihan himo”-pamfletti, sekä Tommi Musturin “Samuelin matka”, joka on ennen kaikkea graafisesti ihastuttava, sanaton sarjakuvateos.

Tommi Musturi, "Samuelin matkassa"

Suomalaisen sarjakuvan lisäksi Huuda Huuda on myös julkaissut paljon käännössarjakuvaa, kuten kustantamoa perustettaessa oli tarkoituskin. Jo vuonna 2009 ilmestyi ranskalaisen sarjakuvatekijän Joann Sfarin albumi “Pascin”. Meillä Suomessakin Joann Sfar on jo kohtuullisen tunnettu, kiitos Egmontin julkaiseman “Rabbin katti”-jatkosarjan sekä Arktisen Banaanin julkaiseman “Pikku Vampyyrin”. Vuonna 2009 ilmestyi myös WSOYn kustantamana Sfarin sarjakuvasovitus Antoine de Saint-Exupéryn klassikosta “Pikku Prinssi”.

Enemmistö Huuda Huudan kustantamasta käännössarjakuvasta on kuitenkin hieman tuntemattomampien tekijöiden tuottamaa, joista esimerkkeinä voisi mainita Rui Tenreiron, Mozambikista lähtöisin olevan tekijän Norjassa piirtämän “Metsän pidot”-albumin, yhdysvaltalaisen Jeffrey Brownin herkkä, vuoden kestäneestä kaukosuhteesta kertova “Haparointia”-albumi sekä pamfletit ”Yölinja” (Yong-Deuk Kwon, Korea), “Sisyfos” (Anders Nilsen, Yhdysvallat), “Bar Miki” (Michelangelo Setola, Italia) sekä “Ei Muistikuvaa” (Bendik Kaltenborn, Norja).

Jeffrey Brown, "Haparointia"

Jos siis joululahjarumban jäljiltä tai sen seurauksena taskusta löytyy ylimääräisiä euroja, kannatanee tarttua Huuda Huudan tarjoukseen vielä kun tämän vuoden puolella elellään!

Lahjavinkit 2011: Zahran paratiisi

Tähän mennessä lahjavinkkeinä ollaan esitelty lyhyesti jo kaksi strippisarjakuvaa. Mutta mitä jos vaikeuksia tuottaa lahjan keksiminen ihmiselle, joka ei välitä huumorisarjakuvista? Kaikki eivät perusta strippisarjakuvista ja olisihan se mukavaa saada sarjakuvaan alentavasti suhtautuvat sukulaiset vakuutettua siitä, että sarjakuvat voivat olla  muutakin kuin kevyttä viihdettä…

Tämän vuoden syyskuussa ilmestyi Amirin ja Khalilin sarjakuvateos Zahran paratiisi. Liken nettisivuilla sarjakuvaa luonnehditaan “suoraksi lähetyksi suoraan Iranista”, mikä onkin varsin oiva kuvaus. Vuonna 2009 koko maailmaa puhuttivat Iranin mielenosoitukset ja mielenosoitusten sarja olikin Iranin suurin sitten 70-luvulla tapahtuneen vallankumouksen. Valtion johto kuitenkin taltutti mielenosoitukset kovalla kädellä ja mielenosoitusten yhteydessä kuoli ja katosi lukuisia ihmisiä. Amirin ja Khalilin teos kertoo yhden mielenosoittajan tarinan.

Sarjakuvassa nuori Mehdi katoaa vaalien jälkimainingeissa, mutta hänen muistoaan pitävät elossa hänen rohkea ja peräksiantamaton äitinsä, sekä blogia pitävä veli. He molemmat pelkäävät että Mehdi on monien muiden toisinajattelijoiden tavoin päätynyt Zahran paratiisiin – teoksen nimi viittaa Teheranissa sijaitsevaan Behesht Zahra-nimisen hautausmaahan, minne mielenosoitusten yhteydessä kuollut Neda Soltankin on haudattu. Hätkäyttävää sarjakuvaa lukiessa onkin ymmärtää, että sarjakuvan taustalla ovat todelliset tapahtumat, todelliset huolet ja osittain jopa todelliset henkilöt, vaikka Mehdin hahmo ja hänen tarinansa onkin fiktiota. Kuitenkin todellisuudessa moni iranilainen perhe on joutunut jakamaan Mehdin perheen kohtalon.

Alunperin sarjakuva on ilmestynyt verkossa, joskin nyt netissä olleet sivut on poistettu, kun sarjakuva on saatu painoon. Esimakua sarjakuvasta saa silti edelleen sen nettisivuilta – yllättäen näytteet ovat saatavilla myös suomeksi! Vaikka sarjakuva onkin nyt saatavilla kovakantisena albumina, eivät sarjakuvan käsikirjoittaja Amir ja kuvittaja Khalil ole halunneet julkaista sukunimiään ilmeisistä poliittisista syistä. Tämäkin kertoo karua kieltään siitä, millainen nykytilanne Iranissa on.

Zahran paratiisi on siis varsin oivallinen teos jos etsii pukinkonttiin hieman vakavammin otettavaa sarjakuvaa. Vaikka aihe onkin raskas ja vahvasti poliittinen, on sarjakuva ehkä hieman turvallisempi ja helpompi muoto tutustua Iranin tilanteeseen kuin jokin toinen keino. Mustavalkoinen kuvitus on yksinkertaista ja helppoa luettavaa, mikä onkin omiaan keventämään sarjakuvan tunnelmaa. Ehkä sarjakuva voisi paketoituna löytää tiensä sille ystävälle, joka on kiinnostunut ihmisoikeuksista tai ylipäätään maailman tapahtumista?

Kiitos luojan, painettu versio on tekstitetty eri fontilla…

Lahjavinkit 2011: Lassi & Leevi

Kuten Egmont omassa blogissaan mainostaa, on joulumarkkinoilta löydettävissä myös uusi Lassi ja Leevi-kirja!

Uusin suomeksi ilmestynyt albumi kantaa nimeä Outoja otuksia vierailta planeetoilta (albumi perustuu amerikkalaiseen kokoelmaan nimeltä Weirdos from Another Planet) ja kaikki kirjan stripit ovat alunperin vuodelta 1988, jolloin sarjakuvantekijä Bill Wattersonin käden jälki oli kaikista mehukkainta. Kuten nimestä voinee arvata, kirjan aikana sarjakuvan nimikkohahmot pakenevat saateita aina Marsiin asti, mutta siinä ohessa kerkeää Lassi rikkoa isänsä lasit ja tutustua perheensä kanssa telttaretkeilyn iloihin.

Ylipäätään Lassi ja Leevi-sarjakuvat ovat aika varma valinta pukin kottiin; sarjakuva ei ole turhaan kerännyt faneja ympäri maailmaa. Nuorempikin sarjakuvanystävä nauttii Wattersonin strippien lukemisesta, mutta miehen sarjakuvista löytyy myös vakavampi, aikuisempaan makuun oleva puoli. Alkuperäiskielellä Lassi-pojan nimi on Calvin, joka tulee ranskalaiselta uskonpuhdistajalta Jean Calvinilta (1509-1564), joka lienee kaikille kristinuskon historiasta kiinnostuneille tuttu nimi. Lelutiikeri Leevi taas tunnetaan englanninkielisessä maailmassa nimellä Hobbes - tämä nimi puolestaan on perua keneltäkäs muultakaan kuin brittiläiseltä filosofilta Thomas Hobbesilta (1588-1679), jonka monet filosofiaa harrastavat tuntevat poliittisen filosofian uranuurtajana.  Kun hahmot ovat perineet nimensä näinkin suurilta ajattelijoilta, ei liene ihme että Wattersonin strippisarjakuvista on helppo löytää myös filosofista pohdiskelua humoristisen pinnan alta – allekirjoittanutkin on kirjoittanut parikin esseetä pohjautuen Lassi ja Leevi-strippisarjakuviin. Täysosumalahja Lassi ja Leevi-sarjakuva on ihmiselle, joka ei välttämättä harrasta intohimoisesti sarjakuvia, vaan korkeintaan lukee Hesarin sarjakuvaosion aamukahvin yhteydessä, mutta joka on kenties kiinnostunut filosofiasta tai muuten vain kuluttaa aikaansa pohdiskelemalla elämän suuria (ja miksei pieniäkin) kysymyksiä.

Lahjavinkit 2011: Nanna

Joulu lähestyy huimaa vauhtia ja kai niitä joululahjojakin pitäisi ryhtyä jo miettimään. Onneksi vuonna 2011 on ilmestynyt monta hienoa sarjakuvateosta, joten sarjakuvaharrastaja löytänee halutessaan lahjat niin mummille, pikkuveljelle kuin omalle kullalleenkin sarjakuvien parista! Tästä starttaakin pienen pieni juttusarja näin joulukuun kunniaksi, kun kerta joulukalenteria ei ylläpitäjä oman, mukamas niin kiireisen elämänsä takia saanut väkerrettyä…

Tänä vuonna on ilmestynyt runsaasti kevyempään makuun soveltuvia humoristisia sarjakuvia, jotka varmasti uppoavat moneen sarjakuviin tottumattomaankin lukijaan. Yksi näistä on viime elokuussa kauppoihin tullut Nanna-ketun seikkailuista kertova toinen kovakantinen strippikokoelma, Nanna 2: Jäljet pelottavat. Turkulaisen Tuuli Hypénin luoma veikeä citykettutyttö Nanna seikkailee ylioppilaskylissä ja vaikka allekirjoittanut ei opiskelekaan yliopistossa, on punahäntään helppo samaistua; ei se ihmisten elämä ole aina helppoa sellaisellekaan, joka on ollut ihminen koko ikänsä! Ensimmäisen kirjan perusteella Nannaa voi suositella jokaiselle opiskelijalle, joka on edes potentiaalisesti kiinnostunut sarjakuvista. Tosin luultavasti Nannasta pystyy nauttimaan myös ei-opiskelija, jos muuten hieman manga-henkinen, söpö kuvitusjälki ja hauskat vitsit kiinnostavat. Nannassa kun kyse on kuitenkin pohjimmiltaan aika neutraaleista vitseistä, seä arkipäivän tilanteiden ihmettelystä hieman erilaisestanäkökulmasta, joskaan näkökulma ei ole liian poikkeava ja radikaali. Kuten sanottua, cityketty Nannan vaikeuksiin on helppo samaistua, vaikka itse ei olisikaan aiemmin viettänyt elämäänsä metsässä kettuna…

 Koska Nanna on strippisarja, toimivat stripit myös omina kokonaisuuksinaan, mutta ehkä mielekkäämpää on ostaa myös ensimmäinen osa pukin konttin. Arktisen banaanin julkaisemat kirjat ovat helposti saatavissa ihan tavallisistakin kirjakaupoista.