Arkisto

Vuoden 2012 toinen Chibicon Ouluun

Vuoden 2012 toinen Chibicon tullaan järjestämään 7. huhtikuuta Oulussa. Tapahtumapaikkana toimii huhtikuisessa conissa Madetojan musiikkilukio. Aiemmin uutisoimme että seuraava Chibicon tullaan järjestämää helmikuussa Helsingissä. Helmikuun Chibiconissa teemana toimii shounen-sarjat, huhtikuun tapahtumassa sen sijaan cosplay.

Huhtikuussa Oulussa järjestettävä tapahatuma on järjestyksessä 4. Chibicon. Aiempien vuosien kaksi Chibiconia on järjestetty Kuopiossa, mutta alkavan vuoden teemana on nähtävästi “Chibiconin lähteminen maailmalle”.

(Chibicon)

Kevään 2012 sarjakuvat: Jalava

Jalavan sarjakuvakevääseen 2012 koostuu käännössarjakuvasta.

Ensi keväänä Ankardon faneja ilahdutetaan nimittäin uusimmalla Ankardolla, Benoît Sokalin Erään komisarion tarinalla. Viimeisin Ankardo on vuodelta 2010, samana vuonna suomennettukin Tuhkien taival. Keväällä Jalava julkaisee myös  Peter O’Donnelin & John. M. Burnsin & Neville Colvinin Modesty Blaise – Mammutin paluu -sarjakuvan ja suomalaisia faneja saattaakin ilahduttaa että sarjakuvan nimitarina sijoittuu osittain Suomen pääkaupunkiin, Helsinkiin!

Muita kevään uutuuksia ovat Falkin & Davisin Taika-Jim – Viidakon noita, Prattin Corto Maltese Siperiassa sekä Méziérésin & Christin Väärennetty maailma. Taika-Jim – Viidakon noita sisältää Taika-Jimin arkipäiväsarjoja vuosilta 1948-62, jotka ovat yhtä tarinaa lukuunottamatta suomeksi julkaisemattomia. Väärennetty maailma puolestaan on uusintapainos vuonna 1988 ilmestyneestä Valerian-albumista.

(Kvaak.fi)

Vuoden 2011 viimeinen lahjavinkki

Yong-Deuk Kwon, "Yölinja"

Oliko joulupukki unohtanut pakata sarjakuvia konttiinsa ennen kuin lähti korvatunturilta? Vai unohditko itse että elämänsä tärkeimmälle henkilöllekin pitää ostaa lahjoja – eli itselleen?

Onneksi Huuda Huudalla on koko joulukuun ajan, eli vielä joulun jälkeenkin voimassa tarjous jolla kaikki kirjat lähtevät kustantamon nettikaupasta -20% hinnalla! Kaiken lisäksi tilaukset lähetetään kotiin ilman postikuluja, joten jos joululahjarahat kuumottavat jo nyt taskussa, ovat Huuda Huudan sarjakuvat mainio sijoituskohde.

Huuda Huuda-kustantamo syntyi tarpeesta julkaista suomeksi laadukasta, graadista kirjallisuutta vuonna 2006 Jelle Hugaertsin ja Tommi Musturin keskustelujen pohjalta, ketkä näkivät Suomen käännössarjakuvan alennustilan kaipaavan kipeästi kustantamoa, joka uskoisi todella sarjakuvaan ilmaisukeinona, sekä tekijöihinsä ja sarjakuviinsa. Elinaikanaan Huuda Huuda on kustantanut kokonaisten albumien lisäksi myös pienempiä pamfletteja sekä erilaisia antologioita – esimerkiksi tänä vuonna ilmestynyt Finnish Comics Annual 2011 on Huuda Huudan kustantama. Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä tutuksi tulleista, Jyrki Nissisen tekemistä Auttajahai-stripeistä koostuva kokoelmakin on Huuda Huudan kustantama. Muita suomalaisten tekijöiden tekemiä Huuda Huudan kustantamia teoksia ovat mm. Olli Hietalan “Lihan himo”-pamfletti, sekä Tommi Musturin “Samuelin matka”, joka on ennen kaikkea graafisesti ihastuttava, sanaton sarjakuvateos.

Tommi Musturi, "Samuelin matkassa"

Suomalaisen sarjakuvan lisäksi Huuda Huuda on myös julkaissut paljon käännössarjakuvaa, kuten kustantamoa perustettaessa oli tarkoituskin. Jo vuonna 2009 ilmestyi ranskalaisen sarjakuvatekijän Joann Sfarin albumi “Pascin”. Meillä Suomessakin Joann Sfar on jo kohtuullisen tunnettu, kiitos Egmontin julkaiseman “Rabbin katti”-jatkosarjan sekä Arktisen Banaanin julkaiseman “Pikku Vampyyrin”. Vuonna 2009 ilmestyi myös WSOYn kustantamana Sfarin sarjakuvasovitus Antoine de Saint-Exupéryn klassikosta “Pikku Prinssi”.

Enemmistö Huuda Huudan kustantamasta käännössarjakuvasta on kuitenkin hieman tuntemattomampien tekijöiden tuottamaa, joista esimerkkeinä voisi mainita Rui Tenreiron, Mozambikista lähtöisin olevan tekijän Norjassa piirtämän “Metsän pidot”-albumin, yhdysvaltalaisen Jeffrey Brownin herkkä, vuoden kestäneestä kaukosuhteesta kertova “Haparointia”-albumi sekä pamfletit ”Yölinja” (Yong-Deuk Kwon, Korea), “Sisyfos” (Anders Nilsen, Yhdysvallat), “Bar Miki” (Michelangelo Setola, Italia) sekä “Ei Muistikuvaa” (Bendik Kaltenborn, Norja).

Jeffrey Brown, "Haparointia"

Jos siis joululahjarumban jäljiltä tai sen seurauksena taskusta löytyy ylimääräisiä euroja, kannatanee tarttua Huuda Huudan tarjoukseen vielä kun tämän vuoden puolella elellään!

Helmikuun Chibicon muuttaa Helsinkiin!

Aiempina vuosina Kuopiossa järjestetty Chibicon lähtee kiertämään maailmaa. Seuraava Chibicon järjestetään 25.  helmikuuta 2012 Helsingissä, Kulttuuriareena Glorialla. Gloria on tullut tutuksi con-kävijöille aiemmin mm. Tsukiconin, DesuTalksin ja CosplayGaalan merkeissä.

Ensi vuonna järjestettävän, järjestyksessä 3. Chibiconin teemana tulee olemaan shounen-sarjat. Tapahtuman uudistuneet nettisivut tullaan avaamaan tammikuussa, jolloin myös tapahtuman lipunmyynti avataan.

(Aniki)

Tarinoita rakkaudesta

PUNAINEN PUKEE TEITÄ ja muita tarinoita

Genre: Romantiikka, tragedia
Suositusikäraja: Aikuiset
Tekijät: Lucie Durbiano
Pituus: 118 sivua
Formaatti: Kovakantinen, 246 x 176 mm albumi, painettu väreissä.
Saatavuus: WSOYn kustantaamaa teosta on saatavilla useista eri kirjakaupoista ja monista kirjastoista

★ ★ ★ ★ ★

”Pikku Punahilkka rakastuu suteen ja etana naista esittävään kivipatsaaseen. Isä tappaa tyttärensä rakastajan ja kani vaihtaa sievän neitokaisen merirosvojen vankina olevaan puputyttöystäväänsä. Villistä lännestä matkataan renessanssihoviin ja ökykekkereille, sydämestä toiseen…”

Luin ranskalaisen Lucie Durbianon Punainen pukee teitä -sarjakuvakokoelman ensimmäisen kerran jo vuonna 2009, jolloin kokoelman suomenkielinen versio ilmestyi. (Alkuperäinen, ranskankielinen versio Le rouge vous va si bien ilmestyi vuonna 2007.) Jo ensimmäisen lukukerran jälkeen tiesin, että tämä sarjakuva tulee pääsemään sarjakuvasuosikkieni joukkoon.

Punainen pukee teitä koostuu seitsemästä, keskenään ulkoisesti varsin erilaisesta tarinasta. Kaikkia tarinoita kuitenkin yhdistää kepeä, hieman lapsellinen piirustustyyli. Ei kuitenkaan kannata antaa ulkoasun hämätä, sillä kirkkaista väreistään ja ilmavasta jäljestään huolimatta, Punainen pukee teitä on selkeästi aikuisille suunnattu sarjakuva. (Durbiano tosin on työskennellyt myös lasten kirjojen kuvittajana, joten siksi sekaannus olisi ihan ymmärrettävää.) Jokainen kokoelman tarina käsittelee rakkautta, tavalla tai toisella ja vaikka tarinoiden puitteet ja hahmot vaihtelevat voimakkaasti, surullisen suloinen pohjavire säilyy samana tarinasta toiseen.

Teoksen avaa kirjan nimikkotarina, Punainen pukee teitä, jossa esiintyvät tutut satuhahmot Punahilkka ja Susi. Tässä versiossa Punahilkka on kuitenkin rakastunut Suteen, joka ei kuitenkaan tarjoa vastakaikua nuoren Punahilkan rakkaudelle. Nopeasti lukija huomaakin, että sadusta tutut hahmot ja ympäristö tarjoavat vain puitteet, kehyksen tarinalle; todellisuudessa aiheet joita käsitellään ovat paljon syvemmät ja universaalimmat. Kokoelmasta löytyy myös toinen ”satutarina”, Kani Kani, missä Alice rakastuu Kaniin ensisilmäyksellä, mutta nopeasti sarjakuva lätee elämään omaa elämäänsä, eikä noudata lopulta laisinkaan alkuperäisen Alicen tarinaa.

Vaikka jokaisessa tarinassa käsitellään rakkautta, on jokainen tarina erilainen, jolloin myös käsiteltävänä oleva rakkaus muuttaa muotoaan tarinasta tarinaan. Perinteisen romanttisen rakkauden lisäksi rakkaus näyttäytyy Durbianon sarjakuvissa pinnallisena ja kevyenä, karkeana, aistillisena, fyysisenä, jopa traagisena. Tarinoissa ovat läsnä myös kuolema ja seksuaalinen väkivalta, joskin raskaampia aiheita käsitellään niin hienovaraisesti, että lukijalta saattavat ne ensimmäisellä lukukerralla jäädä huomaamatta. Satuhahmojen lisäksi päähenkilöinä esiintyvät tavalliset ihmiset, taiteilijat, keskiajan linnan asukkaat – ja tarinassa Etanan murhe päähenkilön ominaisuudessa nähdään todellakin etana.

Romanttisena hölmönä Durbianon tarinat todellakin vetoavat allekirjoittaneeseen, mutta jottei tämä arvostelu menisi pelkiksi ylistyssanojen listaamiseksi, pitänee muutama negatiivisempikin juttu kirjoittaa. Kokoelmia lukiessa aina vähintään yksi tarina jättää kylmäksi; minun kohdallani tällä kertaa Etanan murhe oli pieni pettymys. Etanan murhe lienee jollain tapaa humoristiseksi kevennykseksi tarkoitettu lyhyt, vain kuuden äärimmäisen yksinkertaisen sivun mittainen tarina, mutta siitä huolimatta tuntuu, että nyt Durbiano alisuoritti ja reippaasti. Tarinassa etana rakastuu kiviseen naista esittävään patsaaseen – asetelma kuulostaa erityisen traagiselta, mutta toteutus on lähinnä koominen, eikä vakuuttanut ainakaan minua. Etanan katkerasta, kaipaavasta dialogista en saanut mitään irti, eikä sarjakuva herättänyt minussa oikein mitään ajatuksia tai tunteitakaan.

Toisin on esimerkiksi Villi Länsi-tarinan laita. Itseasiassa päätin kirjoittaa tämän arvostelun, kun tajusin eräänä iltana suihkussa ollessani mietiskelevän jälleen tarinan hahmojen kohtaloita – vaikka viime lukukerrasta oli päässyt vierähtämään ainakin puolivuotta. Itse arvostan jos tarina, oli se sitten elokuvan, runon, sarjakuvan ta proosan muodossa, onnistuu herättämään minussa kysymyksiä ja ajatuksia, jotka palaavat kummittelemaan vielä vuosia lukukerran jälkeen. Villissä Lännessä käsittellään varsin raskaita teemoja; pettämistä, jätetyksi tulemista, väkivaltaa. Muihin tarinoihin verrattuna hahmot muodostuvat päälle parinkymmenen sivun aikana yllättävän syviksi (tosin kovin suurta hahmokehitystä ei voi omasta mielestäni odottaa näin lyhyiltä tarinoilta). Tässä tarinassa napsahtaa kaikki paikalleen ja vaikka olen lukenut Villin Lännen useammin kuin minkään muun kokoelman sarjakuvan, ei se siltikään ole menettänyt loistoaan.

Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka Punainen pukee teitä kuuluu omiin suosikkisarjakuviini, en uskalla suositella sitä kaikille sarjakuvan ystäville. Itselleni Lucie Durbianon kädenjälki ja etenkin tämä kokoelma edustaa aikalailla kaikkea sitä, mitä tulee mieleen sanaparista ~ranskalaishenkinen taidesarjakuva~ ja jos suhtautuu jo noihin kahteen sanaan peräkkäin aseteltuna negatiivisesti, kannattaa ehkä jätttää tämä teos välistä. Moni romanttisia tarinoita kaihtavakin varmaan jättä sarjakuvan välistä – mikä on sinänsä sääli, Durbianon tarinat kun eivät lapsekkaasta ulkoasustaan huolimatta ole kovin sokerisia. Itseasiassa kokoelman lukemisesta jää hieman surullinen olo, harva kirjan tarina kun loppuu erityisen onnellisesti.

Ranskan uuden aallon taiteilijoihin lukeutuva Lucie Durbiano on syntynty vuonna 1969 ja ranskalainen sarjakuvataiteilija on opiskellut taidetta Nizzassa ja Strasbourgissa. Punainen pukee teitä on Durbianon järjestyksessä neljäs sarjakuva-albumi, mutta naisen aiempia teoksia ei ole julkaistu. Tänä vuonna WSOY tosin suomensi Durbianon vuodelta 2008 olevan albumin Aarre.